Riehumista, syömistä ja shoppailua

Viime torstaina siskoni Nelma ja Telia sekä ystävämme Nina rantautuivat Corkin maaperälle. Lähdin koulusta kolmen aikaan hirveällä kiireellä kohti juna-asemaa, koska olin varma, että olisi hirveästi ruuhkaa enkä tahtonut myöhästyä. En kuitenkaan muistanut, että tyttöjen juna saapuisi vasta 16.40 eikä 16.20. Muuten kahdenkymmenen minuutin odottelussa ei olisi ollut ongelmaa, mutta olinkin asemalla jo 15.40,joten jouduin odottamaan tunnin junan saapumista. Ostin lehden aseman kioskilta niin aika meni suht nopeasti sitä lueskellessa.

Vihdoin, kun juna saapui ja näin nuo kolme outoa olentoa pitkästä aikaa, lähdimme kohtiheidän hostelliaan, jonka jälkeen menimme hetkeksi kaupungille kiertelemään. Kun olimme alustavasti katsastaneet kauppojen valikoimat, lähdimme kohti Wagamamaa täyttääksemme nälkäiset vatsamme. Onneksemme meille oli vielä tilaa täydessä ravintolassa, koska hetken päästä ovelle oli ehtinyt kerääntyä jono pöytää odottavia ihmisiä. Kyseiset ihmiset myös katsoivat meitä välillä oudosti, mitä en ihmettele, koska huidoimme ja nauroimme aika paljon :D

Perjantaina koulusta päästyäni kävimme syömässä mukavassa ravintolassa, vaikkakin kommunikointi meidän ja tarjoilijoiden välillä ei aivan toiminut, koska kukaan ei ollut kertonut meille, että ruoat piti käydä lopuksi alakerrassa maksamassa, joten hölmöinä istuskelimme puolisen tuntia turhaan odottamassa laskua ja sen hakijaa. Vieraani olivat jo päivällä käyneet shoppailemassa melko paljon, mutta onneksi he jaksoivat ruoan jälkeen käydä minunkin kanssani kaupoilla pyörimässä  :) 

Illalla kävimme ostamassa sushia ja viiniä ja menimme minun luokseni syömään, koska halusin, että he näkevät kämppäni. Viinipullon kanssa tuli hieman ongelmia, koska siinä ei ollut kierrekorkkia ja ainoa pullonavaaja, jonka olemassaolon tiesin oli lukkojen takana Teijan huoneessa. Yritimme sitä sitten eri keinoin avata, vaikka Telia ehdottinkin, että kysyisin kämppikseltäni Olivierilta olisiko hänellä avaajaa. Olin jo ehtinyt ilmottaa, että kyllä minä kämppikseni tunnen, kun Olivier ilmoitti, että häneltä löytyy pullonavaaja :D

Emme perjantainakaan menneet pubeja kiertämään, koska launtaina oli aikainen herätys. Saatoin tytöt bussipysäkille ja odottelimme bussia varmaan parikymmentä minuuttia, mutta odottelu meni mukavasti, sillä pysäkillä oli muita ERASMUS-opiskelijoita, joten juttelimme heidän kanssaan. He yrittivät saada meidät lähtemään mukaansa pubiin, mutta olimme sen verran väsyneitä, ettemme jaksaneet.

Lauantaina suuntasimme Blarneyn linnaan, koska Nelma ja Telia olivat ennen Irlantiin tuloaan ilmoittaneet haluavansa nähdä linnan ja päästä juoksemaan niityillä... Ainakin he linnan saivat nähdä ja pääsivät myös juoksemaan! Olin päättänyt, että menisimme paikan päälle jo puoli kymmeneksi, jotta saisimme päivästä kaiken irti, joten tapasimme keskustassa aamulla jo ennen yhdeksää ja kävelimme yhtä matkaa bussiasemalle. Koska olimme liikkeellä niin aikaisin Blarneyn linnan alueella ei ollut aluksi hirveästi muita, joten pystyimme iloisin mielin pelleilemään, kuten seuraavista kuvista ehkä huomaa :D

Blarneyn gängstät

Telia oli innoissaan

Minä ja Nelmakin olimme innoissamme

Nelma, Telia ja Nina löysivät uudet asunnot linnan mailta.

Luola ja tunneli!

Halloween vielä käynnissä?

Tepsukan valtakunta

Vaikka olin jo aiemmin käynyt Blarneyn linnassa, sinne oli mahtavaa mennä uudestaan, koska siellä on niin paljon nähtävää. Oli myös ihanaa, kun puut olivat syksyn väreissä! Kävin myös tällä kertaa suutelemassa Blarneyn kiveä, joten tulen kai sitten höpöttämään vielä sujuvammin kuin aikaisemmin?

Pienoiskuva maisema 

Nina ja Telia, puunhalaajat...

ja puissa roikkujat...

...

Palmupuut(??) olivat saaneet lämmikkeet ympärilleen

Nelma suunnitteli löytöretkeä

Pakollinen lemäkuva

Kiipeilimme myös puissa... En tiedä kuinka sallittua se on, mutta lupaan ettemme satuttaneet niitä!

Metsien gänstät

Nepu otti nokoset

Ja Tepukin

Telia löysi uuden kotini ja meni vierailulle

Kävimme tankkaustauolla tallipihan kahvilassa ja Teliakin pääsi lämmittelemään takan ääreen kylmiä ruumiinosiaan (koko ruumis).

Wishing steps

Jouduin ansaan!!

Ninan hyökkäys :D

Meditointi-hetki

Titanic-hetki

Olimme Blarneyn linnassa ainakin kolme ja puoli tuntia, joten päästyämme takaisin keskustaan olimme nälissämme. Meillä kesti jonkin aikaa valita ruokapaikka, mutta ruoan jälkeen oli taas hieman energiaa kiertää pari kauppaa :D Menimme vielä jälkiruoille Paradise Crepe nimiseen ravintolaan, jossa otimme Telian kanssa makeat crepit. Ne olivat kyllä todella hyviä, mutta kokemusta laski se, että minun tilaukseni unohdettiin ja jouduin odottamaan puolituntia ennen kuin sain oman annokseni. Kaiken lisäksi se oli väärä...

Syötyämme olimme jälleen kerran hyvin väsyneitä, joten menimme vieraitteni hostellihuoneeseen lepäilemään useammaksi tunniksi ennen kuin lähdimme hieman kiertelemään pubeja :) Kävimme kolmessa pubissa ja meillä oli oikein mukavaa. Viimeisessä pubissa saimme uuden ystävän, joka oli siis humalainen irlantilaismies, jonka puheesta emme saaneet hirveän paljon selvää. Humaluuden tilasta kertoi puheen epäselvyyden lisäksi se, että hän yritti koko ajan juoda tyhjistä laseista.

Rakkaat otukset :D

Sunnuntaiaamuna pääsin jälleen kerran nauttimaan brunssista ja vielä samassa paikassa kuin edeltävälläkin viikolla :D Telia oli erityisen innostunut brunssista, koska sai syödä Full Irish Breakfastin. Pian olikin aika saattaa siskot ja Nina juna-asemalla ja sanoa hyvästit :( Mutta viimeistään ensi vuonna nähdään! ;D Ja oli mahtavaa, että tulitte käymään :)

Ja vielä tähän loppuun ilmoitus, että lähden tuossa lauantaina Edinburghiin ja olen siellä maanantaihin, joten ensi viikolla voi odottaa siitä seikkailusta postausta :) Saa nähdä millainen reissusta tulee, koska menen sinne aivan yksin! HUI!!

Kiireiset viikot ja vaarallinen Alisa

Voitte huokaista helpotuksesta! Tähän postaukseen ei tule kymmeniä kuvia ;D

Viime torstaina rakas äitini saapui Irlantiin ystävänsä Tuijan kanssa ja he molemmat tulivat sitten Corkiin minua tapaamaan ja katselemaan kaupunkia :) Oli ihanaa vaihtelua, ettei tarvinnut herätä aikaisin aamulla kiirehtimään bussiin ja kaikkia mahdollisia nähtävyyksiä lähteä katselemaan, vaikka se kivaa onkin. Oli hieman liikaa, että oli kahtena viikonloppuna peräkkäin pari yötä poissa kotoa matkustelemassa.

Oli siis helpotus, kun vieraani tahtoivat kierrellä kaupungilla ja itse pääsin oppaaksi. Samalla myös omat Corkin keskustan suunnistustaidot karttuivat, kun välillä eksyilimme kadulta toiselle :D Tuli myös nähtyä uusia paikkoja, kun leidit päättivät innoissaan lähteä pienemmille kujille kävelemään ja katselemaan pienempiä kauppoja, joissa en itse ollut käynyt. Oli mukavaa nähdä vieraista kumpaakin, vaikka voitto meni tietenkin äidille ;) Pääsin nauttimaan hyvästä seurasta ja ruoasta, joten kiitos siitä kummallekin!

Sain myös hieman Suomi-tuliaisia, kuten ruisleipää, Fazerin sinistä ja turkkareita! Tällä viikolla testautin turkkareita parilla kaverillani ja reaktioit olivat mahtavia :D

Ylihuomenna Corkiin saapuvat siskoni (Jee Nepu ja Tepu!) sekä ystävämme Nina. Varauduin jo heidän tuloonsa viikonloppuna enkä shoppaillut, vaikka olisi ollutkin mahdollisuus, sillä tiedän "joutuvani" kiertelemään kauppoja heidän kanssaan :D Menemme myös uusintareissulle Blarneyn linnaan, koska ainakin siskot haluavat nähdä linnan ja siellä myös itse kävisin mielelläni toisen kerran. Nelmalla ja Telialla on listalla myös nummia ja jyrkänne meren rannalla, että saa nähdä mitkä kaikki asiat toteutuvat ;) En malta odottaa torstai-iltapäivää, että pääsen koulusta ja menen heitä vastaan juna-asemalle :) Täällä heidän ollessaan voimme yhdessä jännittää, alkaako lentolakko ja kuinka kauan se kestää eli pääsevätkö kolme vierastani helposti takaisin Suomeen O.o

Toiseen otsikon aiheeseen viitaten, ajattelin kertoa jännistä tapahtumista täällä kämpässä :D Minusta vähitellen alkaa tuntua siltä, ettei minun pitäisi laittaa ruokaa täällä kämpässä, kun on ollut siihen liittyen erinäisiä sattumuksia. Kerran, kun paahdoin leivänpaahtimessa leipää, se meni jotenkin rikki ja aiheutti kai pienen oikosulun, sillä sähköpistokkeet eivät toimineet... Yksi asuntolan työntekijä tuli tarkastamaan tilanteen ja huomasi, että sähkökaapistamme oli vain napsahtanu on/off kytkin off-asentoon ja napsautti sen takaisin. Huomasimme sitten, että aina kun leivänpaahtimen laittoi päälle kytkin napsahti pois päältä :D Saimme tämän huomattuamme uuden leivänpaahtimen.

Toinen sattumus oli pienempi, koska sillä kertaa "tiputin" yhden lautasen. Tai lautanen oli tiskipöydällä ja minä siinä vieressä häärin ja lautanen tippui. Saimme sen tilalle kaksi uutta lautasta.

Kolmas sattui tänään, kun olin tehnyt ruokaa ja tiskasin. Tiskattuani lähdin omaan huoneeseeni, kun Teija huikkasi omasta huoneestaan jotakin. Sähköpistokkeet eivät taaskaan toimineet. Kävimme kurkistamassa sähkökaappiin, mutta kytkin oli oikeassa asennossa, joten Teija soitti asuntolan henkilökunnalle. Sieltä tuli turvamies tsekkailemaan mistä on kyse ja huomasimme myös, että keittiön vesihanasta tuli kuumaa vettä heikolla paineella. Kun turamies oli katsomassa kämppämme kuumavesiboileria, sähköt tulivatkin takaisin ja vesikin rupesi virtaamaan normaalisti.

Tästä tulee uusi kotini, jos ongelmat jatkuvat

Minusta vähän tuntuu, ettei sähköpistokkeet hirveästi pidä minusta, mutta varmuuden vuoksi käymme huomenna valittamassa Accommodation Officessa :) Ja ehkä vielä jonain päivänä koko talosta menee sähköt kokatessani. Silloin voin jo sanoa saavuttaneeni jotakin! ;)

Belfast

Perjantai-aamuna raahasin kouluun mukaan kassin täynnä tavaroita Belfastin matkaa varten, koska halusin olla koulussa kaikilla tunneilla ja lähtö oli jo klo 13.15 Parchament Squaren eli koulun vieressä olevan opiskelija-asuntolan edestä. Kiirehdin siis viimeiseltä tunnilta puolijuoksua asuntolan edustalle, etten vain olisi myöhässä. 

Seuraani liittyivät hieman myöhemmin myös Nea, Tuomas ja Ylva, jotka olivat tulossa samaiselle reissulle. Odottelimme bussia ja hieman alkoi jo ahdistaa, kun bussia ei näkynyt missään ja kello oli jo yli puoli kahden. Olimme aivan varmoja, että bussi on jo mennytja jättänyt meidät tai se menee toisesta paikkaa. Tai ainakin minä olin varma... Ja sain myös levitettyä ahdistustani muihin :D

Bussi kuitenkin tuli vihdoin n. varttia vaille kahden maissa, eikä mikään ihme, että bussilla oli kestänyt, sillä yhteensä Belfastiin menijöitä oli kaksi bussillista eli 96 henkilöä. Maksettua toisen osan matkan hinnasta nousimme bussiin ja matkamme alkoi!

Matka Belfastiin kesti yhteensä noin 6 tuntia ja ensimmäinen pysähdys oli vasta neljän tunnin ajomatkan jälkeen, mutta onneksi se oli 50 minuutin pituinen. En ollut ehtinyt syödä mitään ennen lähtöäni, joten matka kului Nean kanssa jutellen mistä muustakaan kuin ruoasta. Koimme ennen pysähdystä myös hämmentäviä hetkiä, koska olimme kaikessa rauhassa katsomassa bussin TV:stä Sherlock Holmesia, kun yhtäkkiä viereemme ilmestyi lammasasuun pukeutunut mies, joka meni kysymään bussikuskilta milloin ensimmäinen pysähdys on. Selvisimme hämmennyksestämme, mutta kun tuo samainen Sherlock Holmes-leffa oli pyörimässä jo toista kertaa, ilmestyi viereemme tiikeriksi pukeutunut mies ja hänkin meni kysymään kuskilta milloin on ensimmäinen pysähdys on :D Olimme varmoja, että kyseessä oli joku vitsi, mutta ensimmäisellä tauolla huomasimme, että bussissa oli kuusi tyyppiä, jotka olivat kaikki pukeutuneet eri eläimiksi :D Yksi heistä oli suomalainen, joten hän selvensi meille Belfastiin päästyämme tilannetta. He olivat löytäneet Penneyssiltä halvalla "eläinpotkupuvut" ja päättäneet pukea ne halloweenin kunniaksi reissulle :)

Illalla menimme isolla porukalla pubiin, mutta oli hankalaa jutella ihmisille, koska emme tunnistaneet ketkä olivat matkalla mukana ja ketkä eivät, koska olisi ollut mukava tutustua muihin :/ Löysimme lopulta joitakin kanssamatkailijoita, mutta emme Nean kanssa viitsineet jäädä pubiin hirveän pitkäksi aikaa, sillä seuraavana aamuna lähtö hostellilta oli jo klo 8.45. Kävimme etsimässä auki olevaa kauppaa ja löysimmekin yhden, Sparin, mutta sinne ei voinut mennä sisälle tekemään ostoksia vaan olisi pitänyt luukulla olevalta myyjältä pyytää mitä halusi, joten emme ostaneet mitään, koska emme tienneet mitä halusimme :D

Aamulla heräsimme jo aikaisin, Nea puoli kuudelta ja minä puoli seitsemältä, ja lähdimme yöllä löytämäämme Starbucksiin aamukahville :) Otimme kummatkin Gingerbread Lattet ja hyvää oli! 

Lauantaina ohjelmassa oli maisemien katselua sillä menimme kiertämään Causewaytä, kävimme Carrick-a-Reden köysisillalla ja Giant's Causewayllä. Aluksi sää oli ihan hyvä, mutta Giant's Causewaytä katsomaan mennessämme, satoi oikein mukavasti, joten kiersimme katselemassa sitä sateessa :D

Alkava sateenkaari!

Carrick-a-Rede köysisilta

Nean odotusilme, kun odotimme sillalle pääsyä

Tuonne en haluaisi tippua

Giant's Causeway

Hätäpuhelin kalliossa!

Suuntasimme askeleemme kohti kaukana häämöttäviä portaita

Olimme korkealla!

Dun dun dun

Kerran meinasin jopa kaatua :(

Mahdollisia tappajalampaita (Ole hyvä Linne!)

Hostellimme oli mukava ja tunnelmaltaan kotoinen, sillä oleskeluhuone ja ruokatila olivat melko pieniä. Meillä oi hieman säätöä ensimmäisenä iltana, kun huoneet jaettiin, sillä jotkut olivat kai menneet väärään huoneeseen ja meille ei heti löytynyt tilaa :D Lopulta päädyimme 14 hengen huoneeseen ja onneksi se osoittautui ihan mukavaksi :)

Ruokailutilan seinillä oli monia asukkaiden tervehdyksiä kirjattuna :)

Olen aivan varma, että melkein kaikki taulujen kehykset ovat IKEAsta!

Lauantai-iltana päätimme Nean kanssa jäädä hostellille, mutta kävimme ostamassa kaupasta pullon viiviä ja törmäsimme ostomatkallamme mukavaan vanhaan herraan, joka jäi juttelemaan kanssamme Suomesta ja muista Pohjoismaista sekä Irlannista ja vähän kaikesta muustakin :D
Hauskinta kohtaamisessa oli se, että keskustelu lähti käyntiin siitä, että hän huomautti kaupassa Nealle, että Nealla on hyvä kamera :D

Hieman yöllistä Belfastia

Jälleen aamulla heräsimme aikaisin ja suuntasimme askeleemme kohti Starbucksia :) Emme kuitenkaan olleeet tajunneet, että oli sunnuntai ja Starbucks aukeaa vasta kahdeksalta, joten olimme Starbucksin ulkopuolella jo hieman seitsemän jälkeen :D Päätimme lähteä kiertämään kaupunkia siihen asti, että Starbucks aukeaa, koska sää oli mitä mainioin :)

Hostellimme Vagabonds

Auringonnousu <3

Sunnuntain ohjelmassa oli seinämaalausten katselua eli menimme bussilla kiertämään Falls Roadin ja Shankill Roadin, jotka ovat surullisen kuuluisia väkivallasta protestanttien ja katolisten välillä. Shankill Roadille kiertäessämme kaikkialla näkyi UK:n lippuja, kun taas Falls Roadilla oli Irlannin lippuja ympäriinsä.

Kuljettajamme kertoi, että hän ei vieläkään pysähtyisi bussilla kadulle tai menisi bussilla kulkemaan pienempiä kujia pitkin eikä hän etenkään lähtisi kävelemään kaduilla ellei olisi paikallinen. Näiden kahden kadun tuntumassa olevaa poliisiasemaa ympäröi korkeat muurit, eikä meilkein pystynyt näkemään mistä sinne edes pääsisi sisään. Poliisiaseman vieressä menevä tie, joka erottaa protestanttien ja katolisten alueet, pystytään myös sulkemaan, jos tilanne yhteisöjen välillä muuttuu uhkaavaksi.

En ottanut näillä kahdella alueella kuvia, koska olimme koko ajan bussissa, mutta ennen kuin menimme alueelle, pysähdyimme kerran ottamaan yhdestä seinämaalausseinästä kuvia. Alla olevissa kuvissa on IRA:ta kannattavia seinämaalauksia, kuten esimerkiksi vasemmassa reunassa näkyvä Margaret Thatcher Wanted-maalaus.

Vaarallisten katujen kiertelyn ja kuljettajamme kertomuksien jälkeen menimme katsomaan viime vuonna valmistunutta Titanic-näyttely kokonaisuutta, joka oli alla olevissa kuvissa olevassa rakennuksessa. Rakennuksen korkeus on yksi kolmasosa koko Titanicin korkeudesta ja se, että seisoisi rakennuksen katolla vastaisi sitä korkeutta, jolla olisit ollut Titanicin kannella.

Pidin näyttelystä paljon ja parhaita kohtia oli, kun katsoimme lyhyttä elokuvapätkää, jossa näytettiin millaiselta Titanic näytti vedenalla ja miten hyvin se oli säilynyt. Yhdessä näyttelyn kerroksessa oli huone, jossa oli kolme valkokangas seinää kaksi sivuilla ja yksi edessä ja kun niiden keskelle meni seisomaan, seinillä näytettiin Titanicin eri kerroksia ja liikuit ikään kuin kerrosten läpi. Se oli todella hauskaa, koska tuntui, että itse liikkui ylöspäin :D Näyttelyssä kerrottiin Titanicin vaiheet sen rakentamisesta uppoamiseen ja sen takia jäin ehkä hieman surulliseksi, kun näyttely oli ohi :( Tästä voi käydä katsastamassa lisää tietoa näyttelystä, jos kiinnostaa :)

Näyttelyn jälkeen kävimme tunnin ajan pyörimässä keskustan ostosalueilla ja lähtiessämme alkoi satamaan vettä sekä rakeita, joten tuli hieman kiire takaisin bussille :D Tehtävää hankaloitti se, ettemme aivan muistaneet, missä bussi oli :D Onneksi se lopulta löytyi, vaika olimmekin läpimärkiä siinä vaiheessa.